Tehtävänä oli kirjoittaa novellianalyysi joko Leena Leskisen novellista Pikkuveikka pastakattilassa tai Rosa Liksomin novellista Hän hymyilee usein.
Olen arvioinut novellianalyysin esseekirjoitelman kriteerein. Pistemäärien kuvaukset ovat Särmä-lukukirjassa sivuilla 411-412. Pisteskaala on siis esseekirjoitelmissa 0-60, kun se tekstitaitotehtävissä on 0-6. Tutustukaa pistekuvauksiin ja miettikää, miltä osin kuvaus vastaa omaa tekstiänne. Näin on helpompi hahmottaa, mitä osa-alueita vielä voisi jatkossa parantaa.
Esseekirjoitelma ja tekstitaitotehtävä eroavat toisistaan tehtävänantojen ja siis myös pituuden suhteen.
Tekstitaitotehtävissä kirjoitetaan tarkasti rajatusta näkökulmasta. Esimerkiksi novellista voisi olla tekstitaitotehtävä, jossa pyydetään tarkastelemaan novellin kertojaa tai henkilöiden välisiä suhteita, mutta ei molempia asioita samassa tekstissä.
Esseekirjoitelma on laajempi. Tehtävänanto on analysoi ja tulkitse- tyyppinen eli kirjoitetaan mahdollisimman laajasti koko novellista. Esseekirjoitelman tavoitepituus on 4-5 sivua eli käytännössä 400-500 sanaa.
Tällä kertaa näytti siltä, että Leena Leskisen novellista oli vähän helpompaa saada hyvät pisteet. Esimerkiksi 40 pisteeseen piti käyttää käsitteitä, pohtia novellin teemaa, ja kielen tuli olla miltei virheetöntä ja tekstin tarpeeksi pitkä. Tärkeää oli huomata, että pojan ja isän välinen suhde oli novellissa keskeinen tarkastelun kohde - myös teema. 40 pisteen vastauksessa piti osata perustella päätelmänsä tekstihavainnoin. Esimerkiksi siis "Pikkuveikka on todennäköisesti korkeintaan parivuotias, sillä hän mahtuu apartamentoksessa ollevaan pastakattilaan ja hänen puhettaan kuvataan kätinäksi."
Jos pisteet olivat 20- tai 30-alkuisia, oli jossakin tekstin osa-alueessa vielä parannettavaa. Joskus sisältö voi olla riittävä, mutta kielessä on ongelmia, joskus on liikaa referoitu novellia analyysin kustannuksella ja joskus ei ole perusteltu omia päätelmiä tarpeeksi tekstin avulla.
Kun kirjoitetaan aineistoon pohjautuvaa esseetä, pitäisi aina ajatella kirjoittavansa sellaiselle lukijalle, joka ei ole itse lukenut yseistä aineistoa, tässä tapauksessa novellia. Se vuoksi tekstiesimerkit ovat tärkeitä.
Rosa Liksomin novellissa olisi ollut hyvä pohtia, onko novellissa kuvattu "hän" uskottava eli sellainen kuin miksi hänet kuvataan. Päähenkilöstä kerrotaan vain hyviä, ylistäviä asioita. Sävy alkaa kuulostaa vähitellen epäuskottavalta tai jopa sarkastiselta. Onko näin täydellisiä ihmisiä olemassa? Lukija voisi miettiä, onko kaikki kerrottu totta, varsinkin, kun lopussa tuntemattomat miehet tulevat hakemaan naista.
Yksi tulkinta voisi olla, että nainen on syyllistynyt johonkin rikokseen, ja häntä hakemaan tulleet miehet ovat poliiseja. Tekstissä vihjataan insuliinin yliannostukseen, kun nainen pohtii omaa vanhuuttaan. Olisiko nainen voinut toimia samalla tavoin potilaidensa kanssa? Tämä ei ole ainut mahdollinen tulkinta, mutta jokin selitys olisi ollut hyvä kehittää novellin ylistävän alun ja salaperäisen lopun välille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti